Talvinen paljuviikonloppu

Oli helmikuun alku ja pakkasasteita reilut kymmenen. Lumi narskui kenkien alla, ja pienet lumituiskut tanssivat kevyesti talvisessa iltapäivässä, kun Mika, perheen isä, peruutti kotipihaan perässään paljukärry. Hän oli jo viikolla varannut sen vuokralle viikonlopuksi – yllätykseksi perheelleen.

— “Mikä tuo on?” huudahti 10-vuotias Ella, kun näki kärryn.

— “Se on palju!” Mika virnisti. “Ajattelin, että vietettäisiin vähän erilainen viikonloppu yhdessä.”

Lasten riemu oli välitöntä. Myös äiti, Laura, hymyili lämpimästi ja taputti Mikan olkapäätä.

Palju työnnettiin paikoilleen pihan nurkkaan, ja Mika ryhtyi heti hommiin: täytti paljun letkulla ja sytytti puulämmityksen. Yllättävää kyllä, vesi lämpeni varsin nopeasti — kamina oli tehokas, ja muutamassa tunnissa palju oli käyttövalmis.

Ensimmäinen kylpy otettiin jo perjantai-iltana hämärän laskeuduttua. Tähtiä näkyi taivaalla, ja höyryävä vesi ympäröi perheen kuin pehmeä peitto. Lapset kiljuivat ilosta, kun lumi pöllysi heidän juostessaan paljulle uikkarit päällä – ja taas takaisin lämmittelemään.

— “Tää on kuin oma kylpylä, mutta sata kertaa hauskempi!” huudahti 7-vuotias Veikka.

Lauantai kului pitkälti paljussa. Välillä käytiin sisällä syömässä, lämmittelemässä ja katsomassa elokuvaa, mutta aina palattiin takaisin kuumaan veteen. Mika lisäsi puita kiukaaseen tasaiseen tahtiin, ja iltapäivällä Laura toi ulos kuumaa kaakaota termarissa.

Illalla Ella nojasi reunaan ja katseli isäänsä.

— “Isi… voitko vuokrata tän joskus uudestaan?”

— “Joo joo!” Veikka komppasi. “Vaikka ensi viikonloppuna!”

Mika nauroi ja nyökkäsi.

— “Katsotaan. Mutta kyllä me varmasti vielä paljuillaan uudestaankin.”

Sunnuntaina palju tyhjennettiin ja kärry pestiin puhtaaksi. Vaikka paljukärry lähti pihasta, jäi koko perheelle lämmin ja iloinen muisto yhteisestä ajasta – ja uusi perinne oli ehkä juuri saanut alkunsa.